Pyyntimatka Oulujärvelle

FM Mauri Junttila

Tyrnävän kyläläiset pitivät vanhaan aikaan kokouksen tulevan kesän kalastus-, pyyntimatkansa vuoksi. Kookas pyyntimatkakunta lähti silloinkin Oulujärvelle. Tärkeä oli suunnitella matka hyvin. Sinne oli menty keväisin kevättulvien aikaan ja takaisin oli tultu vasta syystulvien alettua.

Tämänvuotinen pyyntiretkikunta, joka oli lähdössä pyyntimatkalle Oulujärvelle, oli painottunut kapakalojen pyyntiin ja valmistamiseen. Kapakalaksi soveltuu kala, joka ei ole rasvainen. Rasvainen kala alkaa härskiintyä auringossa kuivattaessa. Lohet ja järvitaimenet käyvät suolakalaksi ja ovat hyviä tuoreena pyyntikunnan päivittäiseen ruokailuun. Esimerkiksi hauki soveltu hyvin kapakalaksi. Kapakaloiksi pyydetyt kalat perattiin, puhdistettiin, kuivattiin auringossa.

Kirkon, papin kymmenyksiä oli ennen yleisesti maksettu kapakaloilla. Kapakala oli näille pyyntimatkalaisille merkittävä kauppatavara oman ruokatalouden lisäksi. Sitä myytiin mantereen viereisen Oulunsalon saaren kauppamiehille. Heidän välittämä kapakala meni kauas Välimerelle. Esimerkiksi Italian niemimaan katolilaiset söivät kapakalaa paastoruokanaaan. Heille oli ehdotonta noudattaa paaston ruokavalioita. Kapakalaa he saivat syödä.

Paljon oli järjestelyjä edessä ennen pyyntikunnan kevätmatkaa Oulujärvelle. Valittiin pyyntiretkikunnalle johtaja ja hänelle apulaiset. Valmistettiin uusia ja kunnostettiin entisiä matkaveneitä. Kudottiin pyyntiverkoja. Kunnostettiin ja hankittiin matkaa varten vaatteita ja kenkiä. Valittiin he, jotka vastasivat veneistä ja niiden lasteista. Retkueen oma muonitustoiminta vaati myös siitä vastaavan.

Alle 3/4 peninkulman päässä Tyrnävän kylästä ylävirtaan, Tyrnävänjoen rannalla asuvan Tungion talon Tuomas isäntä ennusti poikkeuksellisia ja pitkiä kevättulvia. Hän arveli, että kalastus-, pyyntimatkalaisten kannattaisi hyödyntää odotettavaa poikkeuksellisen suurta tulvaa.

Tungion Tuomas oli mukana kevättalven pyyntiretkunnan järjestelykokouksessa, vaikka hän ei itse aikonut lähteä mukaan kalastus-/pyyntimatkalle Oulujärvelle. Tungion talo oli jo paneutunut peltoviljelyyn, karjanhoitoon. Tuomas isäntä oli sitä mieltä, että Oulujärvelle kalastamaan lähtö on enemmän tapa, kuin välttämättömyys. Ei hänen kannata sinne lähteä, sinne kauas koko suveksi. Saavathan he pyydettyä kalaa viereisestä joesta ja lähiseudun puroista, järvistä. Hänellä oli myös suhteita Oulujokivarren isäntiin. Heiltä hän sai vaihdettua ohralla ja rukiilla lohta.

Tuomas lupasi myötämielisyydestä pyyntiretkikunnalle apulaiseksi erään monista piioistaan. Hän tuumaili, että kyllä kampurajalka Riina on hyvä pyyntijoukkoon suveksi. Hän on hyvä tulenkantaja. Hän osaa säilyttää tulta astioissa, ettei sitä suuritöistä puuhaa joudu tekemään matkan aikana. Kampurajalka Riinan on nuoresta iästään huolimatta työlästä juosta kesäisillä niityilla hevosten, varsojen, lehmäin, vasikoiden ja lampaiden sekä karitsoiden perässä. Korvenperän Tungionhaka, talon syrjäniitty Leppiojan varressa on hänelle kohta liian kaukana kulkea.

Tungion Tuomas ehdotti tulevan kesän pyyntiretkikunnalle erästä hänen entisten kalastusporukkainsa käyttämää reittiä. Olivathan nyt poikkeuksellisen lumisen talven jälkeen tiedossa useita viikkoja kestävät tulvat. Lähtekää matkalle Tyrnävänjokea myöten! Se on järkevää siinäkin mielessä, ettei tarvitse toistuvasti purkaa, pakata ja lastata kuljetusveneitten lasteja vastaan tulevien kannaspaikkojen takia.

Lähes kaikki alueet täältä Oulujärvelle tulevat olemaan pari viikkoa tulvavesien peitossa; jutteli Tungion Tuomas. Jopa pieniä vesiojia voitte käyttää veneittenne kuljettamiseen ja/tai soutamiseen. Pelson suuri Veneneva on kuin valtava meri tulvien aikaan. Niin, se on kevättulvien aikaan ennenkin ollut, joskus jopa useita viikkoja. Eihän tulvien aikaan Tyrnävältä Oulujärvelle tarvitse edes viikkoakaan soutaa noin 60 kilometrin matkaa.

Suuren Venenevan vesilakeudella voi kulkea pitämällä menomatkalle taivaanrannassa siintävät Rokuan vaarat vasemmalla puolella. Ängeslevän Ylipään pyyntimiehetkin saattavat joutua samaan matkaan kanssanne, kun he lähtevät Ängeslevänjoen päästä Honkakoskelta suoraan tulvivan Haisunnevan yli kohden Venenevan Tuulijärveä.

Eräs kulkureitti rannikon ihmisille oli ollut lähteä kohden Oulujärveä Siikajokea soutaen. Siellä venematkalaisten vaivana oli vain kannas kaukana Veneheiton kylässä lähellä Oulujärveä. Haapaniemestä (Temmes) lähti monesti keväisille pyyntimatkoille miehiä, jotka menivät Hartaanselän kautta Mankilanjärvelle ja edelleen Siikajoelle.

Oulujoki menee Oulujärvelle, muttei me sitä reittiä käytetty pyyntimatkoille; muisteli Tungion Tuomas. Siinä oli vastuksena valtavan suuria koskia. Menomatka olisi ollut vain työlästä veneiden raahaamista jokirantoja myöten. Tulomatka koskien läpi olisi ollut turhan uskaliasta. Eräät pyyntimatkalaiset olivat lähteneet eräänä syksynä Oulujärveltä kotiaan kohden soutaen Oulujokeen. Heitä ei sitten sen koommin nähty.

Tyrnävän ensimmäisen vakituisen asukkaan Hannu Kaakisen talosta oli lähdetty monet kerrat kalastus- ja pyyntimatkalle Oulujärvelle. Talon nykyinen isäntä Abram Kaakinen oli myös mukana järjestelykokouksessa. Hän ei luvannut lähteä. He olivat paneutumassa peltoviljelyyn ja lypsykarjatalouteen. Metsänriistaa saa halutessaan läheltä. Kalaa saa talon viereisestä Kuulammesta tai lähiseutujen monista järvistä.

Abram isäntä käy silloin tällöin vaihtamassa kalaa kotona valmistetulla leipäjuustolla sekä heinillä, kauralla, ohralla, oljilla joskus rukiilla Limingan kalastajilta. Hän sanoi myös olevansa jo niin mukavuudenhaluinen, ettei hän halua lähteä elämään nuotioille metsiin. Kertoi syykseen myös sitä, että siellä menee niin myöhäisyksyyn. Ehtivät tulla kylmien tuomat kolotukset jalkoihin ja selkään. ”Viereinen Kuulampi on kaunis katsella elokuisina kuutamoiltoina ja öinä. Harmi on se nautinto jättää kokematta”.

Tyrnäväläisten ja eräiden silloin mukana olleiden haapaniemisten pyyntiretkikunta saapui nopeaan tehdyn matkansa jälkeen Säräisniemen Painuanlahteen. He pystyttivät tukikohtansa tuttuun ja totuttuun paikkaan Kentänkylään. Heillä oli mukanaan koko kesän kestävälle kalastus- ja pyyntimatkalle ohra- ja ruisjauhoja ruokailujaan varten. Heillä oli mukana myös ohran-, lantun- ja nauriinsiemeniä omiin kylvöihinsä. Sipulia, porkkanaa ja punajuurta he aikoivat myös kasvattaa siellä.

Kohta puolin he kylvivät siellä itselleen pienet peltonsa kasvamaan ohraa ja kauraa. Ne kasvoivat Säräisniemen Painuanlahden rantamaiden hallattomilla mailla hyvin. Lannoitetta, heidän peltonsa olivat saaneet edellisen kesän kalanperkuujätteistä.

Heillä oli nytkin tullessaan mukana kohtalaisesti myös suolaa ja ruutia. He tarvitsivat niitä itse, mutta hyvällä hinnalla he tekivät niillä kauppaa vakituisesti Säräisniemellä ja Oulujärvellä asuvien kanssa. Suola oli kovasti arvostettua siellä.

Osa pyyntikunnan miehistä mietiskeli sitä, että jos he alkaisivat painottumaan yksinomaan ruudin ja suolan kuljettamiseen sekä myyntiin Oulujärven asukkaille. Asukasmäärä, kun lisääntyi seudulla jatkuvasti. Asiakkaita olisi siis tulevaisuudessakin. Tuottoisaa oli myös vaihtokauppa. Paikallisilla oli paljon hyviä nahkoja sekä turkiksia.

Limingan rannikkoseudun kalastus-, pyyntimatkalaisilla oli nautintaoikeuksiensa perusteella pienet pellot odottamassa heitä Säräisniemellä. Muutamat heistä asuivat kahta kotia. Toinen koti heillä oli Oulujärven rantamilla ja toinen esimerkiksi Haapaniemessä (Temmes), Limingan Rantakylässä tai Tyrnävän kylässä. Joillakin oli vaimo ja muutama lapsi Oulujärvellä. Rannikon seudun kodeissaan heillä oli toinen perhe.

Tämän kesän rannikkoseudun kalastus-, pyyntimatkalaiset pysyttelivät pääosin Painuanlahdella. Muutamia peurojen, hirvien pyyntimatkoja he tekivät kesän aikana esimerkiksi Manamansalon saareen sekä Oulujärven etelärannan Vuolijoelle.

Runsauden ja yltäkylläisyyden maahan saapuivat sinne nämäkin pyyntimatkalaiset. Siellä oli runsaasti vesilintuja joutsenista lähtien. Noista saalislinnuista kertyi suuret määrät höyheniä. Tavallista oli näiden retkueiden jäsenille nukkua Kentänkylässä höyhenpatjoilla, höyhentyyny pään alla. Tavanomaisesti Limingan lakeudella jouduttiin tyytymään keväisin pelkkiin variksen muniin kananmunan nälässä, ennen kanojen muninnan alkamista. Oulujärvellä heillä olivat mahdollisuudet keräillä monilta hyväkulkuisilta paikoilta kookkaita vesintujen munia – mielin määrin.

Heillä oli muutama kookas, useamman miehen soudettava vene talvivarastossa Veneheiton kylässä. Siellä, he siirsivät tavaroitaan haapioistaan ja ruuhiveneistään sekä muista pienistä veneistään muutamiin siellä odottaviin isoihin. Ne, paikallisten sekä heidän hevosten avulla hinattiin tuo lyhyt matka Painuanlahteen laskevaan puroon.

Isot veneet olivat tarpeeseen käydessä pyyntimatkoilla esimerkiksi Kajaanijoen-, Kiehimäjoen suulla ja Manamansalossa, Paltamossa tai Vuolijoella. Usein Alasalmessa tai Ärjänselällä oli niin kovaa virtausta ja tuulta, että kevyiden haapioiden, ruuhien kanssa heistä olisi voinut helposti tullut uimamiehiä. Haapiot, ruuhiveneet ja muut pienet heidän itsensä tekemät veneet olivat erinomaisia rantavesissä sekä pienissä puroissa, tulvivissa vesiojissa liikuttaessa.

Hyvää oli isoihin veneisiin lastata hirven ruho taljoineen. Silloin saalista käytettiin kaikki. Turkikset ja nahat olivat arvokkaita. Jalkoja, sorkkia, päitä, sisälmyksiä ja muita vähälihaisia ruhonosia pureskelivat esimerkiksi omat ja kylän koirat. Koirat, muuten olivat erityisen tärkeitä. Niiden avulla saatiin maaeläin saalista. Turvallista ja lämpimäpää oli nukkua yöt laavuilla, nuotioilla koirain kanssa selät vastakkain.

Jotkut kalastus-, pyyntimatkalaiset saattoivat käydä retkillään hyvinkin kaukana. Osa heistä oli matkannut kauas jopa Oulujärveen laskevien jokien latvoille. Siellä oli valtavia vesiä esimerkiksi Hyrynsalmen reitti. Oli myös olemassa Suomussalmen Vienan reitti. Se johti Venäjälle tai sieltä päin matkaajille.

Vanhan ajan matkaajille, kauas rajantakaisille seuduille, heitä oli vetänyt sinne seikkailunhalu ja uteliaisuus. Kertoivat ennen tarinoita Vienanmeren Kannanlahden kullasta tehdystä kaupungista. Siellä oli kyennyt puukonkärjellä raaputtaan talojen seinistä kultaa taskuihin.

Kaukana idässä auringon nousun suunnassa tuli vastaan Maaselkä. Se jakaa vedet. Toiseen suuntaan vesien virtaus on kohden suurta Vienanmerta. Ja, toiseen suuntaan lähtevät vedet kulkeutumaan kohden Oulujärveä, länteen auringonlaskun suuntaan.

Eräitä historiatietoja:

—–Ruotsin Kuningas Kustaa Vaasa (vv. 1496-1560) kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1523. Hän aloitti valtakunnassaan laajamittaisen uudistusten sarjan. Niihin kuului esimerkiksi katolilaisen uskon päättäminen Ruotsissa. Tilalle tuli luterilainen. Hän tunnusti Itämaa Suomen osaksi Ruotsia. Kustaa Vaasa käynnisti voimakkaan laajojen erämaiden asuttamisen Itämaan alueilla. Esimerkiksi savolaisia määrättiin asuttamaan Kainuun erämaita.

—–Mahtipitäjä Liminka oli ennen valtava pinta-alaltaan. Sen itäraja oli ollut kaukana Venäjän rajassa. Se oli joskus sama kuin Ruotsin raja idässä. Siitä erotettiin esimerkiksi Oulujärven pitäjä. Uuden Oulujärven seurakunnan 1. kirkko rakennettiin Manamansaloon vuonna 1559. Se tuhottiin vuonna 1580 venäläisten toimesta. Se tapahtui vuosille 1570-1595 sijoittuvan Ruotsin ja Moskova Venäjän välisen pitkä viha nimisen sodan aikana. Sodalla on monta nimeä esimerkiksi 25 vuotinen sota, Juhana III Venäjän sota, pitkä viha. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla rappasodat oli sille yleinen nimi. Manamansalon hautausmaalle on haudattu noin 1000 vainajaa sodan uhrina. Tuhottu, lähes asumaton pitäjä liitettiin takaisin Liminkaan.

—–Vuosien 1570-1595 välinen aika oli monien sotien aikaa, sotakautta Ruotsin ja Moskova Venäjän välillä. Sotakausi päättyi Täyssinän rauhaan (v. 1595). Täyssinän rauhassa Ruotsi sai Venäjältä paljon asuttamalla vallattuja alueita. Sotakausi ei ollut jatkuvaa sotaa. Siihen sisältyi myös aselepoja Ruotsin ja Moskova Venäjän kesken, mutta rauhaa ei solmittu niiden kesken 25 vuoteen.

—–Yli-Kiimingin Vesalankylässä sissipäällikköna (voivatta) ollessaan asunut Juho (Pekka) Vesainen (s. noin 1540 Utajärvi k. noin 1627 Utajärvi) teki sotajoukkoineen hävitys-ja sotaretken Kannanlahteen keväällä 1589. He palasivat takaisin Oulujoen reittiä. Kun, he palasivat Iin kirkolle heitä odottivat siellä kauheudet. Venäläiset olivat tulleet sinne kostoretkelle ennen heidän paluutaan.

—–Vesaisten sotaretkien suututtamana Venäjän tsaari määräsi Solovetskin varuskunnan tekemään kostohyökkäyksen Pohjois-Pohjanmaalle. Kyseiset joukot saivat apuvoimia Moskovasta. Jouluna 1589 Liminkaan saapui noin 1300 venäläissotilaan osasto. Viattomien lasten päivänä he tuhosivat kirkon ja sen viereisen pienen puulinnan. Liminkalaisilla oli ollut apuna muutamia pikkutykkejä, mutta ei heistä ollut vastusta venäläisille. Seurasi täysimittainen Limingan hävitys.

—–Aikanaan tehtiin Stolbovan rauha (v. 1617). Sen yhteydessä Ruotsin itäraja siirtyi nykyisen Suomen ja Venäjän rajan paikalle.

—–Ruotsin valtion Suomen alusmaan uudistusmielinen käskynhaltija Pietari Brahe perusti Kajaanin vuonna 1651. Pietari Brahe oli mietiskellyt, miten parantaa yhteyksiä Raahesta Oulujärvelle?

—–Paljon myöhemmin rakennettiin uittokanava Painuanlahdesta Siikajokeen. Uitto alkoi siinä vuonna 1903. Kanavan käyttö jäi lyhytaikaiseksi ja vaatimattomaksi. Vuonna 1935 kanava julistettiin luonnonkanavaksi.

—–Maaselkä on vedenjakaja Vienan Karjalassa. Sieltä lähtee vesiä laskemaan Vienenmereen ja vesien toinen suunta on Ouluärven latvavesistö sekä Pielisen valuma altaat.

—–Toisen maailmansodan aikaan suomalaiset sotivat omia erillisiä sotiaan, talvi- ja jatkosotaa neuvostoliittolaisten kanssa. Toisaalta, oli suomalaisilla muutamia satojatuhansia saksalaisia sotilaita apunaan Oulusta ylöspäin. Jatkosodassa mukana olleet oppivat vienalaisia paikaninimiä. Uhtua, Kiestinki, Kuittijärvi, Vuonninen, Aunus, Sorokka, Vienan Karjala, Puudois jne olivat usein toistuvia nimiä. Helmikuussa 1942 suomalaiset kaukopartiomiehet tuhosivat kohtalaisen kokoisen Petrovo-Jamin kylän. Siellä tuhoutui merkittävä puna-armeijan huoltokeskus.

Haapion valmistus

—–Haapio valmistettiin veneen mittaisesta haapapölkystä, -tukista. Se oli työstettäessä pienten puiden päällä. Sitä koverrettin, veistettiin päältä päin kapeahkosta pölkyn suuntaisesta ja mittaisesta halkeamasta käsin. Koverrettiin, veistettiin siis pölkystä sisusta pois. Koverretuun pölkkyyn jätettin ulkopintaa riittävästi. Sitä jätettiin noin haapion ulkolaitojen vahvuudelta. Sitten, sisältä koverrettu pölkky kuumennettiin nuotiolla, että se saatiin taipuisaksi käsitellä. Toiset olivat kaataneet kuumaa tervaa haapion sisään sen laitojen levitysvaiheessa. Sen käsitellyt ”kuoret” voitiin sitten levittää, niiden murtumatta. Seuraavaksi laitettiin paikoilleen kaaret. Haapiosta tuli kohtalaisen leveä. Haapio ei siis ollut ruuhivene.

 

rakenteilla olevan vaikeatekoisen haapion poikkileikkaus

Ruuhen, ruuhiveneen valmistus

Ruuhi, ruuhivene oli yleisin. Se oli helppo valmistaa. Ensin oli ruuhiveneen, ruuhen mittainen tukeva pölkky tai tukki. Siitä alettiin poistaa yläosaa. Koverrettiin edelleen puuta pois, kuurnaa muistuttavaksi. Alettiin saada siihen hiljalleen veneen muotoa. Kovertaminen tehtiin veistäen. Apuna voitiin käyttää hiillosta ja tulta. Ruuhivene muistutti myös kotieläinten syöttökaukaloa, -ruuhta. Ruuhiveneitä valmistettiin kuusesta ja männystä. Jo, kauan sitten esi-isät osasivat laittaa ruuhiinsa lisälaitoja tilavuuden lisäämiseksi. Hyvin kauan sitten on veistetty venelautoja. Niistä on sitten koottu isompia ja pienempiä veneitä. Muinoin käytettiin talon leivinuunissa ruuan, lihan kypsentämiseen lehtipuusta valmistettuja kuurnia, ruuhia, kaukaloita paistoastioina.

helpommin tehtävä ruuhi, ruuhivene rakenteilla.